*

mystinen metsätyömies

Maitopussi

  • Maitopussi
  • Maitopussi

Muovipussiin pakattu maito oli 60-luvun lopun kuluttajaystävälliseksi suunniteltu tuote, mikä ei pehmeästä muovautuvuudestaan huolimatta - tai juuri sen vuoksi - iskostunut loppukäyttäjien mieliin positiivisesti konnotoiden.

Litran kokoisten maitopussien latominen ostoskassiin oli jo oma taiteenlajinsa, pussit eivät saaneet jäädä puristuksiin eivätkä mitään teräväkulmaisia pakkauksia vasten tai muuten vaarana oli kaikkien ostosten sekä kassin sisustan kyllästyminen maidolla ostosten kotiin kuljettamisen aikana.

Avaamattomien maitopussien säilyttäminen jääkaapissa menetteli joten kuten, mutta avattuna ne täytyi heti sovittaa tarkoitusta varten valmistettuun kaatimeen.  Kaatimessa oli vain sellainen vika, että kun pussi oli tyhjentynyt yli puolen välin, niin kaadinta täytyi kalllistaa enemmän ja samalla pussi alkoi valua kaatimen sisältä  painovoiman vetämänä alaspäin. Muistan itsekin pienenä koululaisena liu´uttaneeni vajaan maitopussin keittiön lattialle.

Noilla kokemuksilla meillä luovuttiin piankin pussimaitokaatimesta ja alettiin säilyttämään maitoa posliinisessa Arabian maitokannussa.

Kestävin hyöty muovipussiin pakatusta maidosta lienee ollut pakkausmateriaalin monipuolinen soveltuvuus uusiokäyttöön- suikaleiksi leikatuista maitopusseista on kudottu kilometritolkulla mattoja ja virkattu erilaisia astian alusia tai hellehattuja.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (45 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Juu, vaihehan se oli tuokin maidon markkinoinnissa. Taisi kestää parisen vuotta. Jostain syystä minulla on sellainen muistikuva, että maito happani nopeasti noissa pusseissa ja niistä koitui hävikkiä senkin vuoksi.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Muistan kyllä itsekin pussimaidon imelän tuoksun...

Luultavasti jo pussimaitojen kuljettamisessaa meijeriltä kauppoihin ja niiden varastoinnissa on ollut sellaisia kylmäketjun katkaisseita "lämpimiä jaksoja", lieneekö pussin mustalla sisustalla ollut myös osasyynsä nopeaan happanemiseen?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kesti se aika monta vuotta, itse en ole juonut maitoa, mutta lasta varten minulla oli muovinen maitopussikaadin, se ei aiheuttanut Juhon selostamaa ongelmaa. Äidilläni oli keittiössä maitopussimatot; olivat jämäkät ja kestävät. Ruotsissa samaan aikaan maito pakattiin tetroihin. Ei nekään kovin käytännöllisiä ollut. Saas nähdä rupeaako posti palvaleen syrjäseuduilla asuvia tuomalla maitopakkaukset ovelle kuten rouva Bucketille.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Helposti se vajaa maitopussi sieltä kannusta lähti rullautumaan alas- ja ulospäin kannua kallistettaessa.

http://www.pictaram.com/media/1281877670002763941_...

Vähemmillä tuskilla pääsi, kun tyhjensi kerralla koko pussin posliinikannuun ja laittoi teevadin siihen päälle kanneksi :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Just tommonen kannu mullakin oli käytössä, enkä muista kertaakaan pahempaa vahinkoa sattuneen, mutta en ehkä kovin pitkään pusseja käyttänyt. Jääkaapissa varmaan tuollaisessa säilytin, ei ole mitään muistikuva, että olisin kaatanut kannuun. Korkeintaan johonkin kermanekkaan jos tuli vieraita. Silloin tosin yleensä tarjosin teetä. Tieto levisi, että mun luona tarjotaan teetä fariinisokerin kanssa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Oman elämäni aikana muistan maidon markkinoinnista seuraavat vaiheet:

-Irtomaito litran mitalla mitattuna asiakkaan omaan hinkkiin.

-Irtomaito automaattisella vipuannostelulla mitattuna asiakkaan omaan hinkkiin.

-Pullomaito läpinäkyvässä lasipullossa.

-Pullomaito ruskeassa lasipullossa.

-Maitotölkki Pure Pak -pakkauksessa.

-Pussimaito

-Maitotölkki Pure Pak -pakkauksessa.

-Maitotölkki kierrekorkilla.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Kierrekorkki on parhautta.

Kaupan maidon ohella meillä juotiin naapurin lehmän maitoa. Viiden litran pänikällä sitä haettiin kerran viikossa tuottajahintaan...

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Kierrekorkki on idioottimainen. Se vaikeuttaa kierrätystä, kun tyhjät tölkit eivät enää mahdu sisäkkäin. Ja maailmassa on jo muutenkin aivan liikaa muoviroskaa. Kun ihmettelin Valiolle tätä idioottimaista "uudistusta", pyysin, etteivät vastaisi mitään jonninjoutavaa lässytystä, mutta juuri sellaista sain osakseni. Vaihdoin mahdollisuuksien mukaan Arlaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sen ensimmäisen kohdan muistan kun kannun kanssa meni kivijalkakauppaan, jossa maidon ohella myytiin kerma desimitalla mitattuna, voita isosta kimpaleesta ja kahden sorttista juustoa. Hiivaakin sai sieltä ostaa.
Kesällä joskus pakotettiin juomaan lypsylämmintä maitoa melkein suoraan tuottajalta.
Lasipullot muistan mutta en käyttänyt.
Muistan maidonhakureissut Ruissalossa kukkivan niityn ohi. Ikimuistoinen on huurteinen syysaamu soutaen joen yli, viisivuotiaan sukulaistytön seurassa, maitoa hakemaan naapurin navetasta.
Huurre oli sytyttänyt pienet keijukaisten lyhdyt kimmeltämään kaikissa sateenkaaren väreissä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olin silloin Elannossa maitopuolella myyjänä, kun irtomaitoa ja irtokermaa oli myynnissä, ja irtovoitakin leikattiin isosta kuutiosta asiakkaan haluama määrä. Toisena työkesänäni liikkeessä oli jo laite, jolla maito mitattiin kannuun. Helpompaa, mutta laitteen puhdistus iltaisin kaupan suljettua oli iso huolellisuutta vaativa tiskausoperaatio. Irtokananmunia oli myös myynnissä ja leivät tulivat isoissa laatikoissa tuoreina, samoin leivokset ja pullat ja ne aseteltiin lasivitriineihin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #9

Jollen väärin muista kaupoissa oli siihen aikaan munien valaisimet. Irtomunat asetettiin kennostolle, jossa oli alla lamppuja. Sitten katsottiin näkyikö munissa säröjä ennen kuin ne pakattiin asiakkaalle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Oikein muistat, mutta ei sitä näinä ensimmäisinä työkesiä käytetty. Tein puolta päivää, kun oli niin nuori, Nyt sen ikäisillä ei ole mitään mahtollisuuksia saada työtä, sääli. Kahdeksantoista melkein täytyy olla että jotain saisi, ehkä nepotismin avulla paremmin työtä voi saada.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #36

Taisin olla 15 kun olin kuukauden hienossa konditoriassa saaristokaupungissa Tukholman lähellä tiskaajana. Ei silloin vielä mitään tiskikoneita ollut ja kaikki tiskatut kupit ja lautaset, lusikat, veitset ja haarukat kuivatettiin pyyheliinalla. Tein normaaleja kahdeksan tunnin työvuoroja seisten tiskialtaiden ääressä. Joskus sain tuurata kahvilamyyjänä ja yksin piti kantaa jääkaappin kaikki leivokset ja voileivät. Se oli monin tavoin opettavaista aikaa.
Sen jälkeen tiskaaminen ei ollut vastahnkoista ja tarjouduinkin tiskaajaksi sukulaisten ja ystävien juhlissa.
Työt alkoivat muistaakseni klo 8, mutta aamukahvit juotiin kymmenen maissa kun isot vastapaistetut viinerit tulivat. Aika erilaiset kuin viinereiksi nimitetyt suomalaisten leipomoiden pullamössötuotteet.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Raakamaidon juomisessa on omat riskinsä, mutta niistä ei silloin tiedetty kuten ei laktoosi-intoleranssistakaan.

Mukavimmat maitoreissut tein isän kanssa moottoriveneellä, nelihevosvoimainen siikuli tarjosi itsessään unohtumattomat kyydit...

http://www.britishseagull.co.uk/index.php

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Viiden litran alumiinisella maitotonkalla meilläkin naapurista maito päivittäin haettiin. Kirkonkylässä asuttiin ja lehmät naapurissa. Maito oli rasvaista, äiti siitä pinnalta kuori (kummasi) kahvikermat. Noina aikoina jostain syystä kaikki lisäsivät kahviin kermaa ja sokeria.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Naapurin maidoista tuli myös ihanaa viiliä, joita tehtiin joka kesä ja maistuivat suurenmoisilta.

Meille ainakin todisteltiin, että kahvin kanssa on terveelllisintä laittaa mukaan maitoa, koska se laimentaa kahvin parkkihappoja. Miksi siitä ei kukaan enää puhu mitään?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

On tallella kolmen litran maitotonkka, jolla haettiin kesämökille lähitalosta maitoa. Äiti kuori kerman päältä ja paistoi kakkuja, ja ai että siitä tehty viili oli hyvää.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

No viiliä lehmän täysmaidosta tehtiin meilläkin lapsuuteni aikana. Päälle paksu kerros sokeria tai kotona keitettyä sakeaa ja makeaa mansikkahilloa, oli tosi herkkua.
Mutta kokkelipiimää oli kammottavaa. Sitä, itsetehtyä, oli tarjolla Pohjois Savossa isän kotiseudulla vieraillessa. Mutta siellä itse kotona kirnuttu suolainen voi paksusti lämpimän ohrarieskan päälle siveltynä nostaa vieläkibn veden kielelleni.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Se viili oli tosiaankin ihanaa paksuine kermakuorineen. Ruotsin kaupasta saatava "långfil" maistui aika kotitekoiselta viililtä.
Yllätyksekseni sitä löytyi Pohjois-Pohjanmaalta kun aikoinani olin siellä vähän aikaa töissä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #25

Sen kuoren minäkin muistan. Kävisiköhän kaupaksi jos joku alkaisi valmistaa, tai edes myydä kuorimatonta maitoa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #34

Nykyään myydään myös "Wanhan ajan täysmaitoa", mutta se kuori on kyllä enimmiltään hajonnut muun maidon joukkoon tölkin kuljettelussa. Jonkin verran kermaisia hiutaleita saattaa lasin pinnalla kyllä uiskennella.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #34

Kysy Ahlmannilta. Milloinkahan heidän lehmänsä pääsevät laitumelle?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #39
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä en kermaa ole käyttänyt ja makean kahvin maku ei maistu missän muodossa.
Jos maitopusseja hyödynnettiin tehokkasti niin nykyisin kahvipussit, vaikka trendi näkyy olevan hiipumassa. Erinomaisen kestäviä ostoskoreja ja kasseja niistä kuitenkin tulee jos tykkää askarrella.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maitopusseista tuli mieleeni yksi juttu, joka piti ehdottomasti tietysti poikien testata. Muistaakseni maitopussille luvattiin sellainen kestävyys, että mies voi astua sen päälle pussin rikkoutumatta. No se oli helppo testata ja isäukko astui pussin päälle eikä se mennyt rikki.

No me penskat harjoiteltiin silloin kovasti karatea, mutta tiiliskivi tuntui jo ajatuksenakin vielä liian kovalta, joten luovasti keksimme käyttää maitopussia karatevoimien testaamiseen.

No maitopussia ei voinut käyttää, koska ruokaa ei saanut haaskata. Kiersimme tätä sääntöä hankkimalla kirnupiimäpusseja. Kun emme tykänneet kirnupiimästä ei se ollut meille ruokaakaan.

No piimäpussi vain ulkoportaalle ja kokeilemaan. Kaveri katsoi oikein läheltä polvillaan kun minäpoika latasin karateiskuni ensimmäiseksi. Kirnupiimäpussi repesi päästä ja piimä roiskusi suoraan kaverini naamalle.

Toista kertaa emme kokeilleet;)))

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Pojat on poikia, kaikkea pitää testata. No aina ei tytötkään huonommaksi halunneet jäädä. Monta testiä noilta varhaisilta ajoilta takana. Maitopussiaikaan niitä ei kuitenkaan tehty. Tuli mieleeni, että moni pussi vieläkin odottaa hajoamistaan maaperässäkin.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Kuviin löytyi yksi Kuopion Osuusmeijerillä pakattu kulutusmaitopussi liiterin lattialta kaikkien puun kuorten ja sälöjen seasta. Aika ja pakkaset ovat jo osittain hapertaneet muovia, mutta pussi ei ole lähelläkään hajoamispistettä.

Maassa se säilyisi varmaankin kymmeniä vuosia suhteellisen kokonaisena ja sitten lopulta hajoaisi pieniksi mikrohiukkasiksi. Ympäristötutkijat ovat jo vuosia varoitelleet mikromuovihiukkasten haitoista, luonnon ruokaketjussa ne kasaantuvat lopulta alkueläimiä suurempiin otuksiin ja siten myös palautuvat herkästi ihmisten ruokapöytiin...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Tuossa olet täysin oikeassa. Tyttäreni oli haastateltavan viime viikolla mikromuovien karttumisesta meriin. Nyt on jo hiukan myöhäistä toimia niiden edestä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meidän sukupolvemme erityisesti on ollut tuo saastuttaja. Ensin huomattiin ne muovien jättilautat merissä ja niiden seuraukset eläimissä, kilpikonnissa, linnuissa ja muissa ja nyt sitten on vuorossa mikromuovit, jotka ovat paljon näkymättömämpi ja yllättävämpi ongelma.

Jordaniassa Ammanista Agabaan matkalla erämaan autoreitti oli täynnä mustia muovipusseja, joita matkalaiset olivat heitelleet autoistaan. Kauhistutti. Nekin jossain vaiheessa ovat toisenlainen ongelma kuin vielä nyt. HUh, minne joudummekaan vielä! Säälittää seuraavat sukupolvet.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Missä tyttäresi haastattelu oli?
Joitakin vuosia sitten näin isot mustat roskasäkit heitettynä venesatamasta johtavan tien viereen. Kirjoitin yleisönosastolle ja joku venekerhon puheenjohtaja vastasi ja kutsui minua katsomaan miten hyvin heidän satamassa on jätehuolto järjestetty joten syyllinen ei ole heidän järjestön jäsen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #26

Ylen ykkös aamussa. Siellä ohjelma on vieläkin. Hän puhuu siellä ohjelman loppupäässä. Antti Häkkäsellä on isompi haastattelu. Kohtasivat toisensa ja kättelivät, kun Häkkänen tuli haastattelusta ja tyttäreni sinne meni.
https://areena.yle.fi/1-4045064

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #29

Avaava haastattelu - auton renkaista irtoava muovihilse on suurin ympäristöä saastuttavan mikromuovin lähde, mutta vesistöihin päätyy muovijäämiä periaatteessa kaikkialta sieltä, missä muovia on käytössä. Talo- ja kattomaaleista irtoaa koko ajan pieniä muovipartikkeleita, jotka sadeveden mukana valuvat maahan ja saattavat päätyä pohjaveteen. Samoin tekokuituvaatteista irtoaa pesun yhteydessä muovihiukkasia...

Huolestuttavaa on sekin, että Kallavedestä on löydetty huomattavan korkeita mikromuovipitoisuuksia, mikromuoviongelma ei siis kosketa pelkästään merialueita.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/11/paatyyko-m...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Kuuntelin; hyvin osasi selvittää tilannetta.
Mutta mitä varten tartutaan asioihin kun rupeaa olemaan jo aivan liian myöhäistä?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Saakohan piimää enää mistään ja minkälaatuisena? Marketissa ei ole sattunut silmään, tosin ostan aina sitä rasvatonta perusmaitoa. Lounasravintoloissa en ole nähnyt piimävaihtoehtoa, kotikaljaa ja vettä kyllä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Piimää saa, mutta piimälaaruja on monta erilaista valittavana. Yleensä ostan gefiluspiimää. Minsta se on parasta, mutta makuasiahan se on niin kuin pitkä tai lyhyt viili. Minulle pitkä mieluiten.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #30

Minä en ole löytänyt enää mitään mieluista, jää suurin osa poisheitettäväksi jos ostan. Jugurttia lähinnä käytän. Lidlillä on sopivassa pakkauksessa. Lähikaupassa ei ole, kaiketi ei ole riittävästi ostajia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Lempisorttini kirnupiimän valmistuksen Valio lopetti jo vuosia sitten, vilkaisin juuri netistä että Prisma myisi Juustoportin. Täytyy käydä katsomassa löytyisikö.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Veikkaisin että piimä häviää suurten ikäluokkien myötä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #42

Ei nyt sentään!

Tuotteen suosio voi kyllä vaihdella eri aikoina, kuten kaikkien tuotteiden kohdalla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä sain elinikäisen trauman kun isäni pakotti juomaan maitoa vaikka se oli oksettavaa, en saanut ruokapöydästä nousta ennen kuin lasillinen maito oli juotu; istuin usein muiden jo mentyä kerämässä rohkeutta maidon nopeaan kulauttamiseen. Hän piti maitoa niin vältämättömänä kasvavalle lapselle ja sanoi,että vielä tulen häntä kiittämään. En tajua miksi en saanut piimää, joka olisi minulle maistunut. Aikuisena olenkin sitä juonut, paitsi viime aikoina kun en enää ole löytänyt mitään hyvänmakuista laatua. Lettuja varten pitää joskus ostaa maitoa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minä taas olen aina suorastaan rakastanut kylmää maitoa ja yhteen aikaan käytin sitä jopa janojuomanakin, mutta en sentään enää:). Näin se vaan on, yks tykkää äidistä ja toinen tyttärestä...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

MInäkin kulautan kevytmaitoa aamupuuron kera ja usein nykyisin myös louaalla. Maito maistuu nyt ja on maistunut lapsenakin vastalypsettynä. Sitä maitoa en enää ehkä voisi juoda.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Varmaan tykkäisinkin maidosta nykyisin jos voisin sitä juoda, saattaisi auttaa närästykseenkin. Lapsena minulla oli ilmeisesti liian vähän vatsahappoa ja siksi ei maito maistunut.
Pohjanmaalla tarjoiltiin pitoruokana jotain vaalenpunaiseksi muuttunutta maitovelliä, jota keitettiin tuntikaupalla. Emännät tyrkyttivät sitä minulle ja hyvältähän se maistui.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tuli kahteen kertaan...öitä vaan kaikille ja kauniita unia...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Tuli kahteen kertaan"

Sitä tapahtuu joskus ...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #31

Heh, heh, pitääpä varoa sanojaan kun yöllä kirjoittaa...ja nyt poijaat naama peruslukemille!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset