mystinen metsätyömies

Operaatio Pipo

  • Operaatio Pipo
  • Operaatio Pipo

Pipon virkkaaminen on ihan "helppoa" - jo aloittelevakin tekstiilitaiteilija kykenee vähäisellä harjoittelulla aikaan saamaan päähineen mallisia villalankakudelmia, joissa on havaittavissa selkeitä ketjusilmukoiden ja puolipaalujen muotoja.

Harjoituskappaleen työstäminen päälakea vaille valmiiksi pipoksi kesti noin 3 tuntia, mihin vaikutti osiltaan välinevalinnan epäonnistuminen - pienehköllä koukulla ohutta lankaa virkkaaminen vaatii harjaantuneita otteita ja siksi seuraavaa projektia varten pitänee hankkia stydimpää lankaa ja vähintään nro 6 virkkuukoukku, minkä voi tosin tehdä itsekin vaikkapa katajasta vuolemalla...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (45 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nyt menit meikäläisen ohi. En nimittäin osaa vielä virkata, neuloa toki osaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mul on just päinvastoin, mut mitään suuritöisii päiväpeitoi en virkkaa, pipoi on kymmenittäin, mut ei villalangasta, se ei sovi mun hipiälle,
Suurin työ mitä olen on luonnon valkoisest puuvillalangast virkattu kesämekko josta edelleen kymmenien vuosien jälkeen puuttuu toinen olkain, olen tarjonnut veljetyttärelle,jolle se vois mahtua, mut siel se oli viel mökin kaapissa ko viimeiks kävin vuos sitten.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Neulomisesta en vielä edes haaveile, virkkaaminen on vähän kuin verkon solmimista ja siten "luonteenomaista" minulle. Pientä harjoittelua vielä tosin tarvitsen...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Aika hyvä näkökin pitää olla että pystyy aikuisiällä oppimaan kumpaa vaan neulontaa ja virkkausta. Verkkosolmun opetteli kerran mutta on päässyt unohtumaan.
Minulla on sukulaisen tekemä dreamcatcher joka on tehty niin että on ensin solmittu putken muotoinen verkko, sitten on päät sidottu suppuun ja keskikohta on pingoitettu renkaaseen.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #17

Niin huomasin, kun virkkasin puolihämärissä, että silmukat hävisivät välillä silmistä ja seuraavat lenkit menivät "vähän sinnepäin", lopputuloksena on reikäinen kudelma.

Verkon kutominen vastaa verkon ainoittamista, siinä solmut ovat samoja ja myös välineet - käpy (sukkula, missä lanka on keritty sisälle) ja sellainen silmänmitta.

http://www.helsinki.fi/palmenia/kotka/hankkeet/kas...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #20

Mulla on tallella noita työvälineitä mutta solmu kadonnut lihasmuistista. Kyllä sen sinne saa jos alkaa taas punoa verkkoa.
Oletko kutonut kangaspuilla?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #21

En ole kutonut kangaspuilla, enkä edes osaisi koota kyseistä kutomalaitetta, vaikka ne meillä ovatkin edelleen varastossa tallella äiti-vainaan perintönä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #22

Sitten on vieä se loimien luominen hankalaa. Mullakin on varastossa ihanat ikivanhat puut, mutta se iso lukaali puuttuu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #25

Kun saiskin hommattua jonkun yhteisverstasateljeen jossain ihanas paikas mihin mahtuis romuveistoksikin tekeen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #22

En määkän edes loimet osais luoda, mut oon mä jotain rupist poppanaa sentään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #20

Osaaks sää paikata verkkoi, mä kauvan sitten leikkasin lehdest verkkosolmun ohjeet mut sit en viittinytkään talvan aikana opetella.
Tedätkä muuten vanhan arvoituksen: etsii, etsii, mutta ei soisi löytävänsä?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #30

Verkon paikkaaja etsii, muttei soisi löytävänsä.

Verkon voi paikata sitomallakin, jos ei ole lankaa ja käpyä matkassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #34

Näytät sit kun käyn Kuopiossa, voin ottaa vähän kalastajalankaa mukaan,jos muistan. sillai oppii parhaiten kun toinen näyttää ja sit neuvoo kun itse yrittää.
Ei se kauhian monimutkainen sentään ole, olen nähnyt verkkoja paikattavan ja varsin vikkelään se kävi tottuneelta.

Osmonsolmu yhdellä narulla on paljon vaikeampi. Kun sen osaisin voisin sillä sitoa sydämiä sillä se säkki mikä on osmonsolmulla suljettu, sitä ei varkaat vie.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #35

Silmäpakoja, pieniä reikiä voi paikata sitomalla katkenneiden lankojen tilalle uudet - joskus se repeytymä on ihan liian suuritöinen paikattavaksi, joten helpommalla pääsee, kun sitoo ne riekaleet suurin piirtein kuosiinsa.

Nuotanpainot tehtiin ennen tuohisesta nauhasta, mikä sidottiin kiven ympärille osmonsolmulla - sattumoisin niitä nimitettiinkin kiveksiksiksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #39

Joo, olen nähnyt niit tuohipainoi mun ex-kälyni on löytänyt niitä mökkirannastaan suolietteestä johon vajoaa polviin asti.
Mut sitä en tiennyt et ne sidottiin osmonsolmul. Olen kerran onnistunut tekemään sen, siis sen yksinkertaisen, mutta en ole onnistunut toistamiseen.
Mut et sää sido uusia tai riekaleita ,ja niitä on nähty turhaankin paljon kun jotkut ei osaa irroittaa kalat verkost, ilman lankaa
Nyt tarvitaan punaisen langan kerimistä, ettei jutun juoni vallan huku kaikkiin sivupolkuihin.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #42

Hyvä ketju, ainakin virikkeitä riittää - nyt on vain virta niin lopussa että taitaa mennä tämä isänpäivä koisatessa...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #43

Hyvää isänpäivää sinullekin!
Onhan se koisaaminen vallan mainio tapaa viettää isänpäivääkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #34

Ei voi sitoa ilman lankaa , ei soutaa ilman airoja. Mutta yksikin airo perässä riittää venettä kuljettamaan. En tiedä mitä siell päin suomeksi sanotaan, ruotsinkielisessä saaristossa sanottiin "vricka", mikä ei ole soutamista eikä meloamista, airoa vaan käännellään veden alla.
Se on vähän kuin virkkaamista.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Teitpäs hienon myssyn. Itse olen valitettavan laiska tekemään käsitöitä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Osittain kyse on annetusta lupauksesta ja sen lunastamisesta. En olekaan virkannut sitten kouluaikojen eli 45 vuoteen, ja siihen nähden tulokset ovat aika lupaavia :)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Vahingossakin voi onnistua. Kouluaikana piti virkata "tyttöjen" käsityönä patalappu. Jotenkin vain tuli virkattua tiukempaan kehän laajentuessa ja lopputuloksena oli tupsuton pipo.

Käsityönumeroni oli silloin 6, sisältäen puutyöt joten patalappupipon arvostelu lienee ollut nelosen luokkaa. Puutöillä sain sentään aikaiseksi käyttökelpoisen silityslaudan ja jotain pienempiä kapineita.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mää tein muistaakseni oppikoulun puutöis kans jonkun hihasilityslaudan, en tosin ole varma. Mä on aina tykännyt puutöist vaikka olen tehnyt vain jotain pientä. Mut mä viihdyn puuverstalla, se tuoksu on huumaava. Sille en ole allerginen.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Olen minäkin aikuisiällä nikkaroinut muutaman seinähyllyn, koiransänkyjä myyntiinkin asti, lepotuoleja, jakkaroita ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan. Nykyinen asumismuoto on taas sellainen, että tarvittavia tiloja ei ole.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #6

Mun asumismuoto on sellainen , että voin kyökis käyttää pukkoa jos haluan, minä en ole mitään jakkaroi tai hyllyi tehny. meinaan kuitenkin jotain linnunpöntöi väsätä jos tarjoutu tilaisuus, mutta maalausharrastusta varten tarttisin yhden huoneen lisää ja meinaan sen hankkiakin, muutan rauhallisemmalle paikkakunnalle, pikkasen syrjempään, ongelmana on vain löytää yhtä hyvän järven rannalle missä hyvät kalavedetkin,
kaikki hyvävetiset rannat rupeevat olemaan yksityisesti varattuj.
Monasti ei löydy kuivan maan asukaill mitään rantaa mist pääsis uimaan edes.
Entiset maatilatkin lyödään läskiks niin että rannat kaavoitetaan mökktonteiks ja myydään metsä ja pellot erikseen ja sit kaikista maistaan riisuttu tilakeskus sopii vaikka hevostilaksi navetoineen.
Mut mis ne hevoset pääse uimaan kesäisin?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Sama vika Rahikaisella, itse olin varsin onneton käsitöissä kansakoululaisena ja myöhemmin peruskoulussa.

Näin aikuisena ja etenkin nettivinkkien innoittamana käsityöt vaikuttavat ihan helpoilta, kun niitä tekee ohjeiden mukaan järjestyksessä ja maltilla. Kouluaikaan vesivärimaalauskin oli melkoista sotkemista - myöhemmin tekniikka on tullut hyvinkin omaksutuksi, kun tietää mitä on tekemässä => koulussa on liikaa suorituspaineita ja heikkoa ohjausta, mikä voi pahimmillaan tappaa mielenkiinnon ja luovuuden, luulisin näin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Luulet ihan oikein. Mut minä en edes villasukan kantapäätä enää viitti opetella. Mull oli ain kannustavi piirustuksenopettaji.
Virkkauksia en tee koskaan ohjeiden mukaan, designan kaikki työt ite.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kobolttinsininen sopii varmaan sullekin, mull on sen värinen tekokarvalakki.
Mehän sit ollaan ko kaksi marjaa kun tuun Kuopioon, vaik ei tuu mieleen mikään myrkkymarjakaan siinä sävyssä.
Katajainen virkkuukoukku, kokeilitko muka? Minä en ole, voihan sekin onnistua, mutta saattaa olla liian taipuisaa, jos sopivan paksuisesta oksasta veistää.

Jotain mohairsekoitetta, varmaan lämmittävää materiaalia, mut neulottuna langan lämmityskyky säilyisi paremmin ja luulen kulutuksenkin olevan pienempi ja mahtuisi paremmin taskuun ko tommonen virkattu kotsa.
Sun kannatta opetella käyttään puikoi. Minä en meinaa yrittääkään enää.
Silt ruotsalaiselt neulovalta miesparilt oli muuten ilmestynyt joulukirja jossa oli neulottujen joulukuusenpallojen ohjeita.
Herre guud, mitä kaikkea jotkut rupeavat väsään joulun eteen, kai kuitenkin useimmat tyytyvät kattoon kuvi, en tierä.
Rupea sinä virkkaan joulukoristei se on helppoa, punaisest langast voi virkata sydämi.
Ja menis varmaan kaupaks vanhanaikaset villalankatontut, Meet sit vaik kimpas jonkin kaa torille myymään.
Ja puustakin voi veistaaä jotain.
Minun tekee mieli tehdä ovelleni jouluks kranssi vaikka paloturvallisuusmääräykset kieltää ovikoristeetkin, katotaan nyt tuleeko mitään joulua mulle tänä vuonnakaan.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Katajanmarja on aika lähellä tuota väriä, ehkä luonnossa hieman mustalla murrettuna. Puikkoneulomista en yritäkään ennen kuin omaksun vähän paremmin näitä materiaaleja ja toisaalta juuri nyt alkaa tämä verkkomaisesti rakentuva virkkaus kiinnostaa hyvinkin paljon - esimerkiksi pienen rysän sitominen kalastajanlangasta voisi olla hyväkin projekti pitkinä talvipäivinä?!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jossain vaiheessa kypsymistään katajanmarja on aika kirkkan sininen , mut ei sentään tuollaista kobolttia.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Pipo? Eiks tuo oo mielummin kypärä?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Seppo: Nii oikke! Mink värisen pipon haluaisit jos joskus viel tartun koukkuun? villa vai ei? Mul on yks kerä metsänvihreetä villalankaa jota oli varalle sitä tylsää prostituutioseminaaria varten mut virkkaamisen sijaan tein niin paljon muistiinpanoja ja kysymyslistoja, et ei se loppujen lopuks niin tylsää ollutkaan, kapealaisuudessaan kyllä kummastutti kovasti.

Juho: Mull on vielä lukematta se oikeusminesteriön lakiuudistus-ehdotus jota julkaistiin oliko syyskuussa. Olin ihan unohtanut läksyni kun sekoilen pipoihin mutta hyvä että muistutit. Kato sääkin ellet ole jo perehtynyt siihen.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Värillä ei paljo väliä, mut semmonen mahottoman tuuhee ja villaa, kiitos!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #11

Mahottoman tuuheita en virkkaa ollenkaan, se merkitsee takkuilua, pitää olla kevyesti juoksevaa lankaa. Minä en ole sellainen kun siskoni joka neuloo mistä langasta vaan. Kerran se oli löytänyt Virosta jotain oikein halpaa vuohenvillalankaa joka katkeili vähä väliä, siitäkin se sai jotain väsättyä. Hiljattein neuloi jotain mahaottoman vaikeata mallia jostain tuuheasta langasta, piti sitä hasteena.
Minä teen vaan sellaista mikä on helppoa ja kädenkäänteessä toteuttavissa, melkein taikoamalla.
Tee tuuhee piposi ite tai pyydä muijasi neuloon semmosen.
Multa ei tipu kaikkien toiveiden täyttymykset.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #12

Pienellä koukulla virkkaaminen vaatii tosiaan harjaantuneita otteita, ja harjoituskappaleen perusteella osaan jo arvostaa oikeita välineitä - kolmen tunnin tuskailut silmukoihin takertuvan koukun kanssa saa riittää...

Tuosta ekasta piposta tuli harvasilmäinen malli, ehkä sen tuuheuden salaisuus on tiukoissa solmuissa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Toi on just semmosta mohairsekotteista lankaa josta voisi saada Sepon toivoman tuuhean pipon, mutta neulepuikkoja käyttäen.
Se soveltuu huonosti virkkaamiseen takertuvuutensa takia ja osa tuuheudestakin menetetään.
Mä muuten ihan tosissani esitin niitä joulukoristeiden väsäämistä.
Nyt tuli muuten idea: voitaisiin järjestää vaikka netissä tai/ja jossain
joulumyyjäiset omista tuotteistamme.
Täytyy kysyä mitä mieltä Sini on ja puusepältäkin.
Sinähän voit kerätä käpyjä ja kauniita oksia ja risuja, luulen että osaisit tehdä vaikka hienoja ovikoristeita. tarvitaan ohutta rautalankaa.
Jos on hyvänlaatuinen liimapistooli siitäkin on hyötyä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #24

Mulla on malli hienoon pikkuisen matemaattiseen daavidintähteen jonka voin jakaa jos joku on kiinnostunut.
Musta on tullut hidas askartelija mutta hengessä oon mukana.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #26

Joo, joo semmost se on ain, kaikk on vaan henges mukana mut kukaan ei tekis mitään. En minä yksin rupeaa mitään jouluaskartelua.
Sulla on ohjeet mihin daavidintähteen? tarkoitatko virkaten vai paperist taitettu vai jotain muuta. semmoseen 16 sakariseen jota voi paperista tai tuohesta tehdä haluaisin mieluusti ohjeet.
tuohi olis muuten hienoa. Mää on haaveillut tuohitöistä ja pääsiäiseks haluaisin paistaa mämmiä oikeas roves.
Must vaan olis hienoo ko olis joku päivä joku koju jossain US-bloggaajat myis omin käsin tehtyjä joulutuotteita vaikka Aamulehden joulumyyjäisis!

Mutta kuka sanoikaan:
"Ihminen ihmisen lainen on aina
henkeä kaikki ne huulillaan hokee,
mut ei merkitse muu kuin mitä kourin kokee.
vai sust ei himo mitään paina?"

Tässä sitaatissa eräästä tunnetusta näytelmässä, kyse on erään seikkailevan miehen himosta lausujan tytärtä kohtaan, jolle on siittänyt lapsen.

Meillä on tietenkin kyse puhtaasti haptisesta eli koskettamisen himosta.
Ihan kohta ehkä saan sinuakin Sini halata. ilmoitan tarkemmin kun tiedän matkasuunnitelmistani

Mut voi, milloin pääsen Kuopioon asti, sitä en tiedä

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #28

Se davidintähti tehdään jonkun sellaisen pensaan (esin jasmike) oksista joissa on keskellä pehmyt osa niin että voi pakottaa surrauslangan sisään. Siis pihdeillä.
En mää lintsaa jos tehdään joku piirustusjuttu mut askartelussa mä olen arempi tai laiskempi. Mä voin tehdä pikamuotokuvia vaikka missä kissanristiäisissä tai koiranmarkkinoilla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #38

Kuulostaa liian hankalalalta tuollainen pakottaminen.
Pika muotokuvat hyvä juttu kesällä ainaski en tiedä onko ihmisil joulumyyjäisis kiinnostus niihin , myt keksi joku korttiidea, Minä maalasin enkelipossuj paljon ennen kuin mitään blogia voinut kuvitellakaan.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #24

Novitan lankaa tuo ja tuoteselosten mukaan siinä on 80% polyakryylia ja 20% mohairia - langassa ei ole villaa pätkääkään?!?

Käpylehmiä/poroja on myös helppo väsätä koristeiksi, periaatteessa joskus on ollut myös mielessä piirtää suurempikokoisia lyijykynä- tai grafiikkakynä(tukkimiehen liitu)piirroksia käpylehmistä eri kulmissa Äkkijyrkän lehmä-piirrosten tyyliin...

Harjoittelin päivemmällä lisää virkkaamista ja huomasin, että kun jättää silmukat aavistuksen väljemmiksi, niin työ sujuu kuin itsestään. Lopputulos vain on aika löysän oloista...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #27

Mohair on jonkin sortin pitkäkuituista arvokasta villaa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #29
Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Suunnitelmissani on sellainen pipo-viritys, mikä on virkattu taipuisasta sähköjohtimesta 0.75 mm2 ja johon voi lisätä led-lamppuja - patterilla toimiva älypipo siis.

Tuosta sinisestä harjoituskappaleesta teen itselleni vielä kommandopipon, kun jatkan vain alaosaa leventäen ja jätän sopiville kohdille silmän ja suun aukot...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hyvä ajatus, voit toimia vaikka joulukuusena.
Siitä sun "kommandopipo"-virityksestä taitaa tulla pikemminkin jonkun maskuliinisen burhkan ja haarniskasilmikon risteytymä.
Iloa askareesi!

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Nyt on harjoitukset harjoiteltu ja uutta, juoksevampaa 7veljestä Nostalgia-lankaa ostettuna uutta projektia varten - mikä on se kommandopipo ja mistä teen vielä oman kirjoituksen lukijoiden suureksi tyrmistykseksi:)

Kyselin samalla vinkkejä muihinkin välineisiin ja ainakin hieman suuremmalla (paksummalla) koukulla tuntuu lahgan silmukoihin ujuttaminen käyvän kuin itsestään.